Johan on viikonloppu taas vierähtänyt. Perjantain töiden jälkeen tein listan asioista, joita minun tulisi tehdä viikonloppuna. Listalta löytyi imurointia, tiskausta, jumppaa, uinti, vaatekomeroiden siivous ja askartelua.(kodin askareet jää väliin viikolla, kun ei yksinkertaisesti jaksa illalla enää yhtään mitään)
 Nyt on sunnuntai-ilta ja on tilinteon aika.
 Olen * imuroinut *tiskannut * pessyt 3 koneellista pyykkiä * käynyt jumpalla * askarrellut (hyvin vähän)
 Eli lähestulkoon kaikki, mitä listalla oli on tehty, uinti ja tilaustyö on tekemättä. Onneksi kortilla ei ole hoppu.

 Pitkin viikkoa tuntuu, että olenkohan pian pimahtamassa täysin (tästä pienestä vinksahduksesta ei oteta). Minun täytyy kavereilta yhtenään olla kyselemässä MIKÄ PÄIVÄ? Ja muita yhtä tärkeitä kysymyksiä. Olenkohan stressaantunut, eikai se mahdollista ole. Kyllä se taitaa olla. En kykene enää edes näin viikonloppuisin oikein rentoutumaan. Koko ajan pitää olla tekemässä jotain tai menemässä johonkin. Mun täytyis yksinkertaisesti päästä johonkin, mistä en pysty pitämään mitään kontaktia "ylimääräisiis" ihmisiin. Puhelin ja netti pois. IsoVeljen talo kuulostaa tällä hetkellä kaikkein kiehtovimmalta rentoutumis paikalta. Mutta kykenisinkö sielläkään vain olemaan. Vahtisin koko ajan toisten tekemisiä ja sanomia..jotta pääsisin pärisemää niistä sitten sopivan paikan tullen.
 *HUOKAUS*

 Rentouttavaa loppuiltaa kaikille!! Minä painan nyt pääni tyynyyn ja vajoan pikkupikku sohvalleni viltin alle..katson pari telkkariohjelmaa ja siirryn kaksi metriä taaksepäin sänkyyni samaiseen vaaka-asentoon. Rentoutumaan.
 Tuokoon kynttilä pöydällä sen rauhan luokseni.

 P.S. Kirjoituksissanikaan ei taida olla enää tolkkua. Mutta johonkin tämä kaikki on purettava. Kavereiden korvat ei kestä enää.