Tänään oli viimein vuorossa tuo pitkään kauhulla odotettu pimeänajo. Autokoululla aluksi käytiin käytännönjuttuja läpi, valoja..missä vaiheessa pitkät ja pätkät..vilkku yms. yms..

 Sitten baanalle. Olimme kyllä kuulleet, että olemme menossa Vaalimaantielle. Mutten ikinä olisi uskonut, että oikeasti menemme sinne rekkojen sekaan ajelemaan. Mutta näin se vain oli. Museotiellä käytiin vain pimeässä tarkastelemassa, miten paljon paremmin havaitaan pimeällä tiellä vaaleisiin pukeutunut heijastimenkäyttäjä, kuin tummiin pukeutunut ilman heijastinta. Ero oli valtava. Ja koska metsätie osoittautui peilijäiseksi..opettaja ajoi niin, että pari-kolme kerrallaan olimme kyydissä ja sitä mummo keilattiin nurin. (voi mummo parka)

 Ennakkojännitys oli turhaa. Ajamiseni oli lähes täydellistä. Kun taas toisten kuskien kyydissä..(taisi autossa olla kengurubensaa). Mutten minäkääntäysin täydellisesti suoriutunut. Kerran se auto piti saada sammumaan..liian isolla vaihteella. (voihan minua)

 Aamulla suuntaamme pienellä ryhmällä liukkaanradalle. APUVA! Toivottavasti saan nukutuksi, ettei menis vaan jännittämiseksi. Palaan siis näissä tunnelmissa huomenissa.