Minäkin, kun muutkin. Kokeilen blogielämää TÄÄLLÄ.

 ...viime hetki lyö. " Ja kuinkas se Kirkan laulu jatkuukaan. Kuitenkin. Tänään se minun elämäni ensimmäinen teatteribrokkis päättyi. Puolen vuoden uurastus ja mahtava työryhmä päätti tänään yhteisen taipaleen täpötäydellä yleisöllä. Ikävä tulee sitä porukkaa.

 Naureskelin jo perjantaina olevani tunnevammanen, joten tänään ei itketty. Lähellä oli, mutta ei. Ehkä se kyynelvirta tulee myöhemmin, kun todella tajuaa, ettei enää ole näytöksia neljä kertaa viikossa. Mitä teen ke, to, pe iltaisin ja sunnuntai iltapäivisin.. Aika näyttää.

 Oli mukavaa saada työskennellä erilaisten ihmisten kanssa. Ja saada valtavaa kannustusta konkareilta. Joukostamme löytyi kaksi herrasmiestä, jotka ovat tehneet teatteria jo 40 vuotta. On siinä annettu iso osa elämää taiteelle. Puolisot ovat saaneet viettää monen monta yksinäistä iltaa kotona. Mieleeni jäi eräänkin näyttelevän konkarin sanat "Sanna, katokkii ettei tää jää viimiseksi kerraksi." Lämmitti kovasti.

 Hatun nosto ja valtava KIITOS yleisölle ja kanssanäyttelijöille!! Ja sille taustatiimille, joka jaksoi paasata ja hoitaa asioitamme.

 Jälleen on perjantai ja aika uuden haasteen! Tässä minun korttini.

               

 Yhtenä iltana tässä kävin fillaroimassa. Polkaisin pienen lenkin, joka koukkasi hyvän ystäväni kautta. Siihen sitten hetkeksi jäin juttelemaan ja tuli siinä samalla tehtyä yksi ovikoristekin. Nyt näitä vain tehtailemaan.

               

 Niin se on sitten kesäloman viimeinen päivä. Tiistaina olisi töihin marssittava. Mielelläni oisin jatkanut vielä lomailua. Ei noita rantapäiviä nyt niin paljon tässä ole ollut. Kertaakaan en rannalle ole ehtinyt tänä kesänä.

 Käytiin tuossa toissapäivänä tutustumassa Suomen Vantaaseen, ja sen tarjoamiin ostosmatkailukohteisiin. Seurahan täytyi olla laatua!!

 Mutta postitsekin on tullut tehtyä hankintoja.  Esittelenpä nyt teillekin uusimmat.

Paprus
                           
                           
Maria H.
                        

Paperinauha