Käääk!!

 Tänään se sitten tuli tottus eteen. Ensimmäinen ajotunti.
Kaiken sen tuskaisen odotuksen ja säätämisen jälkeen, astuimme opettajan kanssa kipakkaan pakkaseen.

 "Tässä on ratti ja tuolla on polkimet. Tunnetkos polkimet, vasemmalla?" Hei, kyllä mä oon ne teoriat istunu ja tiedän kyllä mikä on mikäkin. Oonko niin tyhmä, miltä näytän, vaiko tyhmempi???
 Haloo keski-ikänen ukon nahjus. Ajetaan jo!

 "Sitten vilkkua, kun tästä parkista lähdetään..." Ja samanlainen yksityiskohtainen selittäminen jokaisesta liikkeestä jatkui, aina harjoitusradalla asti.
 
 Auto parkkiin ja peruutus. Mäkilähtöjä ees-taas-taas-ees. Pujottelua ja ryömittämistä. Taskuparkkeeraus. jne..

 Sitten oli mun vuoro näyttää papparaiselle, kuinka sitä autoa ajetaan. Pieni hiki kämmenissä astuin kuljettajan paikalle ja tartuin reippain ottei säätämään penkkiä.

 Starttaus ja SIT MENTII!!

 Oikeesti, olen todella, TODELLA hämmästynyt omasta suorituksestani. Että se meni todella hienosti. (Myös opettaja muisti mainita asiasta)

 Harjoittelun päätteeksi komennus tuli ajaa takaisin autokoululle. Halki kaupungin. VAROKAA, nyt TODELLA kannattaa varoa!

 Mutta hienosti se matkakin meni. Hieman tuli säädettyä vilkkujen kanssa, mutta eihän se nyt niin vakavaa ole. Vilkkuvipu vaan ei tahtonu pysähtyä kun mä sen halusin sammuttaa. Oikealle..vasemmalle..oikealle.. Tätä tapahtui kaiketi jokaisessa risteyksessä. :D

 Hengissä perille. Se on pääasia. Lasillinen mehua kurkusta alas ja tassua toisen eteen. Ja kotiin valmistautumaan joulujuhlaa varten.

 Päivä pulkassa. Tahtoo ajamaan.. eiku nukkumaan ja sitten ajamaan.