Heh.. Tästä se sitten taas päivän kerronta lähtee käyntiin.

 Opettaja koukkasi mut kuskinpaikalle työpaikan edustalta. Siinä olin ehtiny räntäsateessa jo jonkin aikaa odotella. Mutta NOU HÄTÄ! Eihän lastenhoitaja sokerista oo tehty. ;)

 Kaartelimme pikkuteitä harjoituskentälle. *Miksi ihmeessä??* Ilmeisesti oli tarkoitus käydä kertaamassa TAAS kerran nuo pujottelut ja sen sellaiset tylsyydet.

 Siellä kuitenkin kaikki meni nappiin. Ja sitten liikenteen sekaan, sekoittamaan muiden maailma. Piti olla tosi varovainen, jotta pysyy auto hallinssa, kun keli oli hieman arvaamaton.

 Eihän siinä. Taas se sama mäki siellä kaupungin laidalla, johon pysähdyttiin ja mäkilähtö. Onneksi suoritukseni oli mallikelpoinen ja todella kaunis lähtö, mitälie sillä ope mahtaa tarkoittaakaan. Alkaa nuo ylistyksen sanat kaikua jo korviaa. Tarkoittaako se todella niitä, vai kuuluuko tässä vaiheessa opetusta sanoa näin. Se jääköön minulle vielä arvoitukseksi.

 Sitten ajelimme kohti kotikontujani, katsastusaseman kautta. Samalla selvisi, että täällä on kirjalliset ja myös ajokoe starttaa täältä.

 Motaria pitkin huristeltiin keskustaan. Ei siis tänään vielä ollut vuorossa pelottavat liikennevalot.

 Mutta, parasta tämän päiväisessä ajossa oli se, että mulla oli ihka eka oikee matkustaja. Koska opettajaa en laske matkustajaksi. Piti heittää yksi toinen oppilas autokoululta lukiolle. Jee, sitä ei ees kauheesti vissiin pelottanu mun kyydissä, koska kiltisti kiitti ja poistui hymyillen.

 Sitten vielä muutama kierros kaupungilla ja STOP koululle. Sitten sovittiin seuraava ajo maanantaille. Kipitin vielä koululle sisään sopiakseni liukkaanajosta. Lupasi soitella huomenissa, kunhan tavoittaa radanhoitajan. Soittas vaan mahdollisimman aikasin, ni pystyisin vielä vaikuttamaan työvuoroihin.
 
 Tälläistä tänään. Seuraavalla kerralla taas uudet jutut.