Polilla hetken odoteltuani, tulikin vuoroni. Sen pari minuuttia mitä lääkärin tykönä olin.. oli lopputuloksena viikko sairauslomaa. Ei lääkkeitä, koska niitä löytyy jo melkoinen arsenaali kotoa valmiiksi. (mistälie johtuu)
Se, että minä eräänä iltapäivänä töissä johtajallemme uskalsin vitsinä heittää: "Mulla onkin noita pitämättömiä sairaslomia muutamalta vuodelta jo kertyny.." Ei todellakaan tarkoittanut sitä, että HALUAN OLLA SAIRASLOMALLA!!! Rakastan työtäni lasten parissa, siihenhän minä olen haaveillut. Ja nyt kun olisi töitä..olen jatkuvasti sairastamassa. Ei tämäkään mene oikein.
Mutta ei jotain hyvääkin, jos jotain pahaa..
Viime perjantaina tein kuuden ihmisen askartelutarviketilauksen. Ja tänään se sitten saapui. Hetken kotona kärvisteltyäni, päätin rohkeasti lähteä postiin katsastamaan, millainen pakkaus siellä odotti. Enkä malttanut sitä enää sinne jättää. Kipeällä selällä sitten kantamaan tätä muutaman sadan metrin matkaa kotiin.
Autotietä ylittäessäni, pysähtyi mieshenkilö autonsa kanssa keskelle ajoväylää ja kysyi: "Jaksatko kantaa? Tarvisitko kyydin?" Sitkeänä suomalaisena kieltäydyin kohteliaasti kyydistä, vaikka selkää koski niin sanoin kuvailemattoman paljon ja paketti oli painava. Melko ehjänä ja muutamana kyyneleen vuodattaneena selvisin kotiin asti. :)
Kotimatkalla ehdin miettiä, kuinka kiittää tuota autoilijaa. Ja päähäni tuli ajatus laittaa paikallislehden tekstaripalstalle suuri KIITOS! Niitähän ihmiset nykypäivänä kyttäävät, kuin naapureitaan.
Tässä otos tuosta valtavasta lähetyksestä. Laatikon syövereistä löytyi mm. erilaisia papereita, askartelupäitä, lasinmaalaustarvikkeita, 3D-askartelutarvikkeita, lankoja, kangasta, eylettejä... Olihan tuossa jokaiselle jotakin. Melkoinen läjäys.
Nythän mulla taas on aikaa askarrella, vaikkakin istuminen, pitkään makaaminen on kielletty. Rauhallista liikkumista kipujen sallimissa rajoissa suositellaan.
Tästä lähtee mun viikonloppu taas käyntiin.
Kommentit