Vielä eilen illalla, kun pääni painoin tyynylle, ajattelin, että nyt ainakin saan nukkua pitkään oikein luvan kanssa. Mutta, kuinkas kävikään.. Heräsin puhelinsoittoon vähän yli 8. *kiukku* Työterveydestä avustaja soitti, että pääsisinkö lääkärin vastaanotolle tunnin päästä.
Kiireesti siis ylös sängystä ja suihkuun. Silmät vielä suljettuina jotain sain suihkun jälkeen etsittyä päälleni. Ja eikun menoksi.
Lääkäri oli kuin Eestin armeijassa. Hoono soomi ja lyhyet ytimekkäät komento muotoiset lauseet. Istukaa. Ottaka paita pois. Laittaka mittari kainaloon. Nouska seinomaan.
Lopputulos oli yhtä tyhjän kanssa. Ei tarkkaa diagnoosia. Resepti kouraan ja vielä perjantaille sairauslomaa. Ja mikäli ei olo tästä helpotu lääkkeillä, maanantaina uudestaan ja luvassa myös ensi viikko saitsua! (mikä ois ollessa) Tylsyys vaan alkaa jo vallata, kun ei oikein saisi puhua. Olisi niin hyvin aikaa hoidella unhoittuneita kaverisuhteita.
Mutta, ONNEKSI ON AIKAA ASKARRELLA!!! Joulukortit on nyt siis valmiit. (kuvaa myöhemmin)
Mutta tuo otsikko johtanee tästä..
"Vähän se ottaa, paljon se antaa."
Vai miten se menikään, Tiimarin mainoslause, joskus menneinä aikoina.
Kävin kahvillä ystävän kanssa ja piipahdimme sen jälkeen Tiimarissa. On se ihme kauppa, kieltämättä. Menin ostamaan YHTÄ ainoaa A4-kokoista kirjekuorta. Matkaani kuitenkin tarttui myös PALJON MUUTAKIN.
Mutta tärkeintä on, että myöskirjekuoret tulivat ostetuksi. Kuusi-leimasin tarttui matkaan, kun mietin: josko tekisin itse pakettikortit. Ja myös pukin konttiin tuli tavaraa ja tarvikkeita. Että, ON SE VAAN IHME KAUPPA. Lähes aina tarttuu muutakin, kuin vain se mitä lähti ostamaan.
On se hyvä, että pian on palkkapäivä. ;)
Kommentit