Olen silti kyennyt huippusuorituksiin. Jättitiskit on saatu kadotettua tiskipöydältä, parin kuution hiekka määrä on taiottu imuriin..ja ja ja ...
Nyt alkaa tämä iän ikuinen kellon kyttääminen. Ei niin mitään puuhaa. Tai ehkä olisi vaatekomeron järjestelyä ja inventaariota. (Kuka sellaista nyt jaksaa) Kaikki on töissä tai nukkuu.. Kukaan ei leiki mun kanssa. :( *kyynelehtii*
Toivottavasti töissäkin jaksaa olla yhtä pirteä ja reipas. Jotta saisi aikaiseksikin jotain siellä. Mutta tärkeintähän meillä on se läsnäolo.
Eilen illalla kävin iltakävelyllä. Ja kyllä oli pyörätie valtoimenaan hirveitä lieroja. Paksuja ja pitkiä.. Melkein niitä olisi voinut jo pieniksi käärmeiksi kutsua. Saappaan alla tuntui, kun lierolainen rusertui elopainoni voimasta.
Työmatkani varrelta...
Kommentit