Työ rupeamani alkoi tänään klo 7.00 ja päättyi klo 7.32, kun lähdin kojti tyteä. Tuloksenä tästä vierailusta: kolme päivää sairaslomaa, lähes tunnin odotus laboratorion jonossa ja johtajalle sijaisen etsintä (töistä kaksi muutakin sairaana).
 
 Iltapäivällä soittelen hoitsulle, mitä labrakokeet näytti..tuleeko lääkekuuria.

 Kaikkein pahinta tässä ehkä on se, että olen PUHEKIELLOSSA!! Mitä mä nyt teen!?!? auttakaa!! Näin puheliaana ihmisenä tämä onkin sitten vaikeampi rasti. Mutta pakko se on olla vaiti, jotta pääsen takaisin sorvin äärelle. Puhetyöntekijänä pelkään eniten, että äänihuuleni tulehtuvat pahoin ja joudun olemaan pitkään poissa työstä jota rakastan.

 Noh, saampa ainakin aikaa joulukorttien tekoon, jotka ovatkin jo hyvällä mallilla. Ja aikaa noille ihanaisille karvakorville, jotka eivät välttämättä niin kovin ilahtuneet tästä, että olen kotona häiritsemässä heidän päivänokosiaan.

 Aikaa jää nyt myös postaamiseen. Kertoilen varmaan nyt monesti päivässä, kuinka viettää kolme päivää kotona, puhekiellossa. Nyt olisi kyllä mahtavaa, kun osaisi neuloa jotain todella ihanaa.

 Levätäkkään kun en saa liikaa. Selkä kun vihoittelee, mikäli liikaa makaan tai istun. "Sopivasti liikkeessä" sanoin hoitajan. Jäätelön ostoon...