Huh.. Koko aamu meni jännittäessä. Aamupäivällä, heti kun autokoulun ovet avautuivat istahdin kahvikupposen ääreen ja rauhassa hörpin. Sitten alkoi ankara viimehetken treenaaminen.

 Reilun tunnin sain harjoitella. Mitä lähemmäs kello tuli H-hetkeä..alkoi kämmenet hikoontua entistä enemmän ja tuntui, että sydän pamppaili kurkussa.

 Otsikosta voisi kait päätellä, että läpi meni. No niinhän se meni. Ja yllättäen, keskivertoa paremmalla tuloksella. Vain 2+2 virhettä. Nyt olisi kyllä aihetta juhlaan, mutta kuinkas juhlit, kun aamulla töihin ja seuraakaan ei ole.

 Otetaan kaikki menetetyt ilot ensiviikon perjantaina takaisin, virkistysillassa. Saunomista, syömistä, hyvää seuraa ja ennenkaikkea..ilojuomaa. Toivottavasti hillitsen iloni kuitenkin, ettei mene överiksi. Nyt soittamaan äidille ja kertomaan suuret uutiset!!