Kyllä taas on ihmismieli katala. Niin jupisen töissä ja näin kotona. Kiukuttaa, kun kesällä tehdyt syksyn suunnitelmat menevät uusiksi. Vai meneekö? Alku meni loistavasti.
Tietäisipä itse edes mitä töissä tekee. Kun ei löydy yhteistä säveltä, niin missä mättää? Työpari puhuu, että tekisi lehtiä ja minä kun luulin olevani vetäjä.. Ja olin suunnitellut siilien tekemistä. Joustin ja annoin toisen tehdä. MUTTA.. Yhtäkkiä mulle sanotaankin, että "Teet sä niitä siiliä?"
Mikäs siinä sitten. Tarvikkeet valmiiksi äkkiä pöydälle, ennen kuin lapset leviää pitkin taloa. Yhdelle ei löydy sopivia saksia ja niiden perässä sitten piti juosta.*piiiip piiiip piiiip*

Toivottavasti huomenna päivä paistaisi risukasaankin ja MULLE!!