Mikään muu ei varmaan kuvaa tämän hetkisiä tunnelmiani. Enää yksi teoria jäljellä.

 Vaikka eilinen ajo meni penkin alle, ei mieleni ole maassa. Vaikkakin, hetkellinen masennus iski, kun takaa tuleva tööttäileva MIESkuljettaja hurauttaa kaasu pohjassa ohitseni. Mitä nyt, jos vähän meinaan kiilata. Toivotaan, ettei moinen moka enää toistu. Se oli vahinko.. Ja mitäs ei tullu nopeemmin takaa, ku mun piti vaihtaa kaistaa!!

 Siis, enää yksi teoria. Ja sit ne ois ohi. Jonteki tuntunu normaalia rankemmilta, ku aamulla on heränny kuuden aikoissa ja ilta jatkuu työntäyteisenä vielä pitkälle. Ympäripyöreitä päiviä tullu tehtyä. Aamulla kun lähden kotoa, käy mielessäni aate siitä; kunpa pian pääsisin rauhoittumaan ja vain olemaan kotona.

 Viikonlopuksi varaan aikaa itselleni ja askartelulle. Ulkoilen ja rauhoitun mahdollisuuksien mukaan, tietysti.

 Maanantaina on pimeänajo ja tiistaina liukastelemaan. KÄÄÄÄÄÄK!!!!!