~Mielikuvissa vieläkin lentelee viikonlopun aamut. Nuo aamut, jolloin sain herätä viereltäsi. "Sä tuoksut hyvältä." Sanoit, kun heräsit.~

 Huokailen vaan täällä. Mitä sitä nainen haluaakan kuulla aamulla, kun yöllä on ensin herätetty kesken unien puhelinsoitolla. Miksei se vois olla totta? Miksi me ei onnistuta? Miksi jatkaa tätä peliä? MIKSI??

 Liikaa kysymyksiä mietittäväksi. Olen vain todennut utelijoille, että näin on parempi. Kumpikin eletään omia polkujamme. Mutta onko totuus kuitenkaan tämä. Hymyilyttää vaan niin kovasti, kun ei itsekään tiedä, missä mennään.

 Toisaalta tämä onkin ihan hyvä järjestelmä, mutta.. "Olisiko sinunkin aika jo vakiintua jarauhoittua?" Tämän kysymyksen kuulen usein kanssaihmisten suusta. No, kun siihen tarvitaan KAKSI. Yksin on niin persanan hankalaa perustaa perhettä, vaikkei se toki mahdotontakaan ole.

 Ja voiko kaltaiseni ihminen enempää rauhoittua. Enhän mä käy ulkona kun korkeintaan kerran kuussa, jos sitäkään. Joskus menen enemmän ja toisinaan vähemmän. Fiilis pohjalta.

 *Nuo sun sanat jäivät korvieni väliin kaikumaan. Voisimpa sanoa sinulle samaa..sinä vanhalta viinalta haisena komistus vuoteessani.*

  Tähänkin sopisi niin hyvin moni Irinan biisi...